Helppoa rahaa? Millä hinnalla?

Takuu-Säätiön mukaan pääasiassa pikavipeistä velkaantuneilla on nykyisin velkaa lähes puolet enemmän kuin pari vuotta sitten. Vuonna 2012 heidän velkansa olivat yhteensä keskimäärin 8 400 euroa. Vuonna 2014 se oli kasvanut 12 200 euroon. Enää ei oteta alle 200 euron pienvippiä, vaan esim. 2000 euron limiittirajallisia luottoja, joista ajatellaan ensin käytettävän vain se 200 euroa, mutta yllättävän nopeasti on käytetty koko limiitti. Tilanteen muuttumisen aiheutti lain muuttuminen vuonna 2013, jolloin pikavipeille asetettiin korkokatto miettimättä, mihin se johtaa. Vippien myöntäjien ei enää kannattanut myöntää pieniä vippejä, vaan ne alkoivat markkinoida suurempia luottolimiittejä, ja lopettivat pikkuvipit kokonaan.

Syitä velkaantumiseen on monia. 

Suurin ja yksinkertaisin syy on, että rahat eivät riitä välttämättömiin menoihin, 

ja taloutta yritetään korjata pikavipillä, jonka kuvitellaan olevan väliaikaista. 

Uskotaan, että pystytään maksamaan se heti takaisin. 

Usein rahan tarpeessa kyse on akuutista hädästä, sähköt ovat katkeamassa, lääkkeet ovat lopussa, lapsilta loppuu ruoka. 

Takuu-säätiön mukaan yleisin selitys pikavippien ottamiselle on rikkinäinen elämäntilanne, sairastelu, pienet tulot tai elinkeinotoiminnan toimintavaikeudet. Valitettavan usein käy niin, 

että seuraavassa kuussa tilanne on yhtä huono ja otetaan uusi laina, jolla maksetaan edellinen korkoineen. 

Näin pikkuhiljaa velan määrä kasvaa ja lopulta se on niin suuri, ettei sitä pysty hoitamaan vaan velat menevät perintään ja ulosottoon, josta seuraa luottotietojen menetys. Yksinomaan vähävaraisten ongelma tämä ei missään nimessä ole. 

Myös yhä useammat hyvätuloiset perheet ovat ylivelkaantuneita. Luottokorttikierre hyvätuloisella tarkoittaa, että palkkapäivänä koko tili kuluu lainanlyhennyksiin sekä osamaksu- ja luottokorttilaskuihin, jonka jälkeen on pakko jälleen elää korteilla.

 Tässä yhden henkilön oma kertomus tilanteesta:

"Tässä tulee Blogiin lihaa luiden ympärille: Jossain vaiheessa oli helppoa ottaa verkkopankkitunnuksilla "rahaa rutosti" kymppitonnilla sitä otettiin ja elettiin leveesti (samaan aikaan sattui muutama itsemurhatapaus perheessä, muutaman vuoden sisään). Ja ehkä näitä kaikkia tapahtumia yritin hukuttaa sillä silloin helpoimmaksi katsomallani tavalla. En saanu mitään tukea koska en hakenut, näin jälkeenpäin aatellen olisi ehkä kannattanut. Välillä täytyy vajota suostakin pinnalle.

Jokapäiväiseen elämäänhän tuo vaikuttaa siten että mitään en saa omiin nimiini (esim. puhelinliittymää, vaan täyty hommata prepaid-liittymä) kun jostain syystä ei edunvalvojani lämmennyt ajatukselle "kunnon" liittymästä, tietyllä saldorajalla. Jos olisin säännöllisessä työssä vailla edunvalvontaa niin, ulosottovirasto veisi palkasta ison osan. Se mikä olisi auttanut ja auttaisi edelleen, olisi velkaneuvonta (sais korkealla korolla olevat pikavipit,yms. neuvoteltua saman velkojan alle kohtuullisemmalla korolla). Se hyvä puoli on nykyisessä elämässä että on tuo ASPA, jonka asiakkaana ja toiminnassa olen mukana, sieltä saa apuja ja välillä "potkivat persuksille", että tulee paperihommiakin hoidettua eri virastoihin. ja nää vaalihommat ja pinskukerhot tukee hyvin kans."

 Toisen blogin lukijan kertomaa:

”Tehtiin konkurssi vuonna 2011. Siihen saakka meillä meni ihan hyvin, toinen meistä sai kohtuullisen palkan yrityksestä, toinen loistopalkan muualta. Meillä oli kiva talo pikkukaupungissa. Konkurssi tehtiin tietoisesti nojaten lakiin, että kun yritys ei kerran kannata, niin se ei kannata, ja se pitää lopettaa ENNEN kuin tilanne kaatuu päälle. Talousalan yrittäjinä lait, konkurssit ja koko yrityksen kannattavuus oli meille vähän eri juttu, kuin monelle muulle yrittäjälle. Työllistettiin 5 muuta työntekijää, ja heidän tulevaisuus oli kai ainoa, mitä murehdittiin. Oltiin hyvässä asemassa, kun oltiin sijoitettu yritykseen niin paljon, että oltiin itse konkurssipesän suurimpia velkojia. Osa saatiin jopa pois, kun pesä myi liiketoiminnan ja sai siitä vähän liksaa. Mutta Finnveran lainassa oltiin takaajina, ja se jäi meille maksettavaksi. Iso potti.

Ei se paha ollut, molemmat käytiin töissä ja saatiin kahden ihmisen tuloistamme hoidettua asuntolaina ja Finnvera, auton-, moottoripyörän ja pankin yritysluoton lyhennykset. Elettiin mukavasti ja äänestettiin oikealta ;) Palkkapäivänä kaikki rahat meni luottojen ja luottokorttien maksamiseen, mutta pystyihän niillä sitten elämään seuraavaan tilipäivään saakka. (Veemäisin kortti on Amex, kun se on pakko maksaa kerran kuussa nolliin.) Vaikeuksia tuli siinä vaiheessa kun sain työpaikan 60 kilometrin päästä, ja oli pakko kulkea omalla autolla. Kuukauden palkasta piti jättää 700e työmatkojen polttoaineisiin ja autokin tuli hankittua. Vaikka matkat sai veroprosentissa hyödyksi, niin raha piti kuitenkin olla juuri silloin käytössä, eli luottokortit ei saaneet olla tapissa – ja ne oli aika usein.

Lopullisesti homma kaatu avioeron myötä. Palkkani ei yksin riittänyt vuokraan ja omaan osuuteen velkataakasta. Talon myymisestä ei saatu kuin pankin lainat maksettua ja kaikki muu jäi taakaksi niskaan, ja minä en ollut se, jolla oli se loistopalkka… Vähitellen velat valuivat ulosottoon ja luottotiedot menivät. Osin luottotietojen menetyksen vuoksi lopetin sivutoimisen yritykseni ja tulot tippui kolmanneksella. (Tragikomiikkaa: on vähän vaikeaa olla uskottava talouskonsultti, kun omat luottotiedot on menny konkurssin vuoksi). Toisaalta yritin päästä velkasaneeraukseen ja siihen päästäkseen silloin EI saanut olla edes sivutoiminen yrittäjä (nyt saa). Pahin muisto entisistä hyvistä ajoista on auto. Sen arvo kun on pudonnut puoleen ja velkaa on enemmän kuin auton arvo. Ei voi myydä autoa, kun ei ole laittaa tonneja loppuvelkaan rahoitusyhtiölle, ja kk-lyhennys on mitoitettu ihan eri tuloille.

Nyt ulosottomies vie kolmanneksen palkasta, ja se aiheutti, että KAIKKI velat valuivat ulosottoon. Eihän palkasta jäänyt elämisen jälkeen lainkaan rahaa rästien hoitamiseen. Ongelmana on se, etten saa hankittua esim. vakuutuksia. Jopa pakollisiin vakuutuksiin voidaan vaatia puhtaita luottotietoja, kuten liikennevakuutus. Puhumattakaan kodin palovakuutuksesta, joka ois tosi kiva turva, mutta nyt ei ole. On mentävä prepaidilla sekä puhelimen, että netin kanssa. Siis kyllähän puhelinliittymän saisi, kuudensadan euron takuumaksulla. Sellasia rahojahan tossa pyörii ihan nurkissa ;)

Pahimmalta tuntuu, kun suurin osa ihmisistä ei tajua, mitä köyhyys tarkoittaa. Joku tuli facessa neuvomaan, että säästäminen on ihan helppoa, kun laitat ees 20e sivuun joka palkasta. Puhuja ei ymmärtänyt, että se 20e jää maksamatta pinossa jonottavista laskuista, ja on äkkiä viivästyskorkoina ja muistutusmaksuina niissä. Joku sanoi, että luovu jostain. Että 20 euron saa kasaan jo kolmesta ja puolesta tuopillisesta. Nauratti. Olenkohan viimeksi tuhlannut alkoholiin viime kesänä, siihen yhteen juhannussidukkaan… ”Valot sammutetaan” on konkreettinen köyhyyden merkki. Ei vain pysty maksamaan sähköstä, joten miksi käyttää sitä?”

Yhtenä velkaantuneiden ryhmänä ovat nuoret, 

joiden luottotiedot vanhemmat tuhoavat ja tilanne selviää nuorelle vasta, kun hän täyttää 18 ja hakee esim. opintolainaa. Syynä voivat olla maksamattomat koulukuvat, peruuttamaton hammaslääkäriaika tai lapsen nimiin tehty lehtitilaus.

Velkaantuneiden perheiden lapset eivät ole 

tasa-arvoisessa asemassa harrastuksissa tai edes kouluissa (retket, urheiluvälineet ym.)

Vähävaraisuus aiheuttaa lapsille kouluissa kiusaamista, sitä kautta myös syrjäytymistä. 

Näin köyhyydestä tulee perinnöllistä. Se, että ei saada pakollisia palveluita vanhempien nimiin aiheuttaa mm. tilanteen, jossa rekisteröidään ajoneuvo lapsen nimiin, jotta saadaan sille vakuutus. Osamaksuostoksia tehdään perheen nuorison nimille, ja kun nekin jäävät maksamatta, on pilattu myös heidän luottotietonsa.

Luottotietojen puhdistamisesta sekä sosiaalisesta luototuksesta pitää tehdä helpompaa. Ainakin heille, jotka vielä jaksavat ja yrittävät hoitaa asioitaan. Ulosottoviranomaisten asennetta pitää höllentää ja lopettaa heidän tulospalkkionsa. Silloin, kun palkan ulosmittaus selvästi aiheuttaa lisää maksuongelmia velalliselle, sen pitää olla harkittua ja varovaista.