Puheeni Valkeakosken työväen Vappujuhlassa 1.5.204

Suomen hallitus on luvannut, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä vähennetään, jotta kuntien talous saadaan paremmalle tolalle. Käytäntö vain kertoo vähän toista.

Kunnat maksavat nykyään valtiolle työmarkkinatukien kuntaosuutta, joka on puolet jokaisen yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneen tuesta. Ensi vuoden alusta lähtien kunnat maksavat jokaisen yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneen tuesta vähintään 65 % valtiolle. Valkeakoskella tämä tarkoittaa euroissa sitä, että viime vuonna maksoimme 660.000 euroa,  ensi vuonna summa on noin 1.500.000 euroa. Valtio perustelee asiaa sillä, että kunnan ei tarvitse maksaa, jos se aktivoi nämä kaikki työttömät. Aktivointikaan ei ole ilmaista eikä siihen ole tulossa mistään ylimääräistä rahaa. Lisäksi tilanteen tekee todella vaikeaksi sen, että valtio, tässä tapauksessa TE-hallinto, ei saa ihmisiä työllistettyä eikä estettyä sitä, että he valuvat pitkäaikaistyöttömyyteen. TE-hallinnon organisaatiomuutos on vaikeuttanut työttömien ihmisten työllistymistä tosi paljon, koska esimerkiksi henkilökohtaiset tapaamiset oman virkailijan kanssa ovat jo lähes historiaa. Palvelut on siirretty verkkoon, mutta kaikki ihmiset eivät osaa käyttää tietokonetta ja lisäksi on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät saa verkkopankkitunnuksia, jotka tarvitaan palveluun kirjautumiseen.

Kuva: Maija Kuivasto

Nuorisotakuu astui voimaan vuonna 2013. Valtio antoi tätä varten TE-hallinnolle 60 milj. euroa lisärahaa, kunnat eivät saaneet senttiäkään. Samalla kunnista siirrettiin TE-toimistot pois ja nuoret jätettiin pärjäämään yksin. Kunnissa otettiin koppi näistä nuorista, niin kuin on tehty jo vuosikausia. Näin ollen kunnat toteuttavat omalla rahallaan nuorisotakuuta. Nämä rahat ovat pois jostakin muusta ja olisi ollut reilua, että myös kunnat, joissa nuoret tunnetaan ja tiedetään heidän tarvitsemansa apu, olisivat saaneet osansa tästä rahasta.

Kehysriihessä sovittiin, että lapsilisiä leikataan 8 euroa/lapsi/kuukausi. Ministerit vakuuttivat, että tämä ei koske kaikkein pienituloisimpia perheitä, koska he saavat toimeentulotukena vastaavan summan. Kunnat kuitenkin maksavat puolet perustoimeentulotuesta, joten tämäkin päätös maksatetaan kunnilla. Samoin lääkekatto alkaa kertyä vasta 50 euron ostosten jälkeen. Kaikkein köyhimmät saavat tämänkin erotuksen toimeentulotukena.

Myös kuntien tuloja leikataan. Valtionosuuksia leikataan joka vuosi koko tämän hallituskauden. Tänä vuonna niitä leikattiin 237 milj. euroa, ensi vuonna leikkaus on 175 milj. euroa. Samalla on päätetty, että eläkkeisiin tulee luvatun 1,5 %:n korotuksen sijaan vain 0,4 %:n korotus. Tämä tarkoittaa kuntien verotulojen vähenemistä 100 milj. eurolla.

Kunta on kuitenkin se, joka palvelut tuottaa meille kaikille. Näillä keinoin valtio ajaa kunnat yhä pahenevaan taloudellisiin ahdinkoon eikä kohta ole muuta keinoa, kuin ruveta karsimaan palveluita. Vai onko valtion tarkoitus pakottaa kunnat tätä kautta liittymään yhteen? Tosiasia kuitenkin on, että jos kaksi köyhää menee naimisiin, heistä ei tule yhtä rikasta.

Kuva: Maija Kuivasto

Työttömyyden hoito

Valtiovalta on hallitusohjelmassaan sitoutunut työttömyyden vähentämiseen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Työttömyys kasvaa, osin, täytyy myöntää, hallituksesta riippumattomistakin syistä. Hallituksen keinot tuntuvat jäävän työttömien rankaisemisen tasolle. Vaikuttaa siltä, että päättäjien mielestä kaikki työttömät ovat työnvieroksujia, jotka eivät ilman rangaistuksen uhkaa suostu töihin menemään. En ole koskaan ymmärtänyt, miten se, että tehtaan tuotanto siirretään Kiinaan, tekee yks`kaks` kaikista tehtaassa vuosia ja vuosikymmeniä olleista ihmisistä laiskoja luusereita.

Hallitus antoi työttömälle porkkanaa sallimalla 300 euron kuukausiansiot ilman, että työttömyyspäivärahaan kosketaan. Tämä on vain näennäinen porkkana, koska byrokratiaa ei helpotettu eli päivärahat ovat useimmissa tapauksissa poikki kunnes palkkatodistus on työnantajalta saatu ja toimitettu Kelaan tai liittoon. Harva työtön pystyy ottamaan tällaista satunnaista työtä vastaan ja odottelemaan rahojaan jopa kaksi kuukautta. Lisäksi ne ihmiset, jotka päivärahan lisäksi joutuvat hakemaan myös toimeentulotukea, eivät hyödy tästä ”porkkanasta” käytännössä ollenkaan. Toimeentulotuessa palkasta jätetään huomioimatta 20 % ja loput tulot pienentävät tukea. Esimerkiksi, jos toimeentulotukea tarvitseva henkilö on ansainnut palkkatuloja 200 euroa, hänelle jää sitä ylimääräistä rahaa 40 euroa. Tämänkö pitäisi kannustaa työttömiä töihin? Kuitenkin juuri erilaisilla pienillä sijaisuuksilla ja pätkätöillä voisi myöhemmin aueta oikeakin työpaikka. Valitettavasti työttömänkin on maksettava laskunsa ja syötävä, mieluiten joka päivä.

Työssäkäyntialuetta laajennettiin siten, että yhdensuuntainen työmatka voi kestää julkisilla kulkuneuvoilla 1,5 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Valkeakoskelta voi käydä päivittäin Riihimäellä töissä. Se, että työpäivän pituudeksi tulee jopa 11 tuntia, ei merkitse mitään, koska työttömillähän ei muuta elämää saa olla. Toivoisin, että lapsiasiavaltuutettu ottaisi kantaa tähän asiaan siitä näkökulmasta, kuinka näin pitkät hoitopäivät vaikuttavat lapsiin, puhumattakaan niistä koululaisista, jotka joutuvat olemaan yksin kotona lähes koko illan. Lisäksi kunnissa on jo nyt mietittävä, miten tähän lisääntyvän hoidon tarpeeseen pystytään vastaamaan vai onko ajatuksena, että työttömien lapsillakaan ei ole väliä.  Lisäksi on huomioitava se, että esimerkiksi Valkeakoski-Riihimäki –kausilippu linja-autossa maksaa 680 euroa kuukaudessa. Kehysriihessään hallitus päätti nostaa työmatkakulujen omavastuuosuutta 750 euroon vuodessa. Kaupan työntekijän palkallako pitäisi nämä työmatkakulut hoitaa?

Ovatko työttömät ainoa ihmisryhmä, jota koskee sanonta ”Työ tekijäänsä kiittää” eikä heille tarvitse jäädä palkastaan senttiäkään elämiseen?

Hyvää Vappua!

Etelä-Pirkanmaa tarvitsee vasemmistolaisen kansanedustajan

 Jutun kirjoittaja vasemmisoliiton vaikuttaja Pirkanmaalta, entinen MEPPI sekä eläkkeellä oleva läänineläinlääkäri Inna Ilivizky.

Valkeakoskella ei ole moneen vuosikymmeneen ollut omaa vasemmistolaista kansanedustaja Kauko Tammisen jälkeen, eikä naisedustajaa. Nyt on meillä mahtava tilaisuus tehdä historiaa! Valkeakoskelta on vasemmistoliiton kansanedustaja ehdokkaaksi asettunut meidän ”sossun” johtaja Minna-Maria Solanterä .

Olen tuntenut Minna-Marian hyvin siitä asti kun hän muutti Valkeakoskelle kuusitoista vuotta sitten.              Mielestäni Minna-Marialla on poikkeuksellisen paljon sellaisia taustoja jotka tekevät hänestä todella aivan erinomaisen vasemmistolaisten ja muidenkin laajojen joukkojen kansanedustajan.

Minna-Marialla on yli 20 vuoden työkokemus sosiaalialalta eri kunnissa ja erilaisissa työtehtävissä (mm. koulut, A-klinikka, sosiaalitoimistot) sekä monipuolisten työvuosien antama vankka näkemys siitä, kuinka valtion ja kuntien yhteistyötä pitäisi lisätä, miten valtion tekemät päätökset vaikuttavat suoraan kuntakenttään ja sitä kautta tavallisen ihmisten elämään. Nämä ovat sellaisia tietoja ja taitoja, jotka todella takaavat sen että me vasemmistolaiset saisimme kansanedustajan, joka ajaa tavallisten ihmisten asiaa.

Sen lisäksi Minna-Marialla on henkilökohtaista kokemusta elämän hankalista ja haasteellisista tilanteista. Hän oli 10 vuotta totaali yksinhuoltaja kahdelle pienelle lapselle ja jaksoi kuitenkin samanaikaisesti käydä töissä ja opiskella. Yliopisto-opiskelujen takia hän muutti kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa Kotkasta Tampereelle ilman mitään tukiverkkoa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, joka oli alkanut jo lukioaikana, oli kuitenkin hänelle henkireikä ja hän toimi sekä järjestötasolla että oli Tampereen ympäristölautakunnan jäsen vuoteen 1998 asti, jolloin muutti uusperheen äitinä Valkeakoskelle.

 Niin kauan kuin olen hänet tuntenut, on minuun aina tehnyt syvän vaikutuksen hänen vankkumaton vasemmistolaisuutensa, joka näkyy myös kulttuurin arvostamisena ja kuluttamisena. Hänen sydäntään lähellä on niin musiikki, teatteri kuin kuvataidekin.  KSL:ssä hän on ollut edistämässä kulttuurin tarjontaa kaikille koskilaisille, varsinkin lapsille ja lapsiperheille.

Se, että Minna-Maria on luonteeltaan tarmokas, kantaa ottava, toimeen tarttuva ja sen lisäksi vielä sosiaalinen on myöskin tärkeitä luonteenpiirteitä tulevalla kansanedustajalla. Sekä työnsä että yksityiselämänsä kautta Minna-Mariasta on tullut vankkumaton hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja. Johtavana viranhaltijana hän pyrkii minimoimaan valtion ja kuntien tekemien menoleikkausten vaikutukset kaikkein huonommassa asemassa olevien elämään. Nykyisessä työssään hän ymmärtää sen, että talous on saatava tasapainoon ja leikkauksia on tehtävä, mutta kansanedustajana hän pystyy vielä paremmin vaikuttamaan siihen, mistä näitä leikkauksia tehdään.

Tällä hetkellä olemme, toivon mukaan kaikki, EU-vaalin ympyröissä mukana ajamassa meille suomalaisille niin tärkeän yhden (tai kahden) vasemmistolaisedustajaa EU – parlamenttiin. Mutta aika menee aina niin nopeasti, että kohta ollaan keväässä 2015 ja eduskuntavaalit ovat ajankohtaiset.

Mielestäni meillä on todella hyvä ja sopiva ehdokas. Vaikka Minna-Marialla on poikkeuksellisen hyvä tuki -ja avustaja joukko meidän nuorissa vasemmistolaisissa, jopa hänen omassa perheessään, niin läpimeno vaati kuitenkin meiltä kaikilta panoksen.

 Toverit, asennoidutaan jo hyvissä ajoissa tekemään työtä sen eteen, että saisimme Etelä-Pirkanmaalta(Valkeakoskelta) vasemmistolaisen kansanedustajan - Minna-Maria Solanterän.

Kuka minä olen?

 Oli synkkä ja myrskyinen yö tammikuussa 1960, kun tulin tähän maailmaan Helsingin Kätilöopistolla opiskelevien vanhempien kolmanneksi lapseksi. Isot sisarukset olivat 2- ja 4-vuotiaat. Seuraavana vuonna perheeseemme syntyi vielä kuopus.

Olin 4-vuotias, kun muutimme Karhulaan. Sitä ennen olimme ehtineet asua Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa ja Pohjanmaalla Vimpelissä. Molemmat vanhempani olivat opettajia, joten heidän työnsä perässä jouduimme muuttamaan. Muuttaminen oli ehkä vanhemmillani myös veressä, sillä Karhulassakin muutimme kolme kertaa ennen kuin täytin 10 vuotta. Muuttaminen jäi minulle niin sanotusti päälle ja tähän ikään (54) mennessä, olen itse muuttanut 28 kertaa.

Lukion käytyäni menin Kotkan Kauppaopistoon, koska rakastuneena en voinut ajatellakaan lähteväni kauemmas opiskelemaan. Naimisiin menimme vuonna 1982 ja rakensimme omakotitalon Kotkan Mussaloon. Lapset, Veera ja Ville, syntyivät vuosina 1984 ja 1985. Heidän isänsä kuoli henkirikoksen uhrina syksyllä 1989. Pieni paikkakunta rupesi ahdistamaan, joten keräsin lapsen kainalooni ja muutimme Tampereelle, jossa aloitin sosiaalityön opinnot syksyllä 1990.

Asuntotilanne oli Tampereella huono, ja lopulta sain meille kolmelle alivuokralaisasunnon yhden omakotitalon yläkerrasta. Meillä oli käytettävissämme yksi huone ja perheen kanssa jaoimme keittiön. Pari kuukautta meni näin, ja sitten saimme Lukonmäestä opiskelija-asunnon.

 Opiskelut venyivät, koska minun oli käytävä samalla töissä. Kokopäivätyö Lempäälän sosiaalitoimessa ja yksinhuoltajuus aiheuttivat sen, että valmistuin vasta vuonna 2002. Lempäälässä kuitenkin tutustuin seuraavaan mieheeni, ja muutimme koko uusperhe Valkeakoskelle kesällä 1998 vain pari kuukautta ennen nuorimmaiseni Sonjan syntymää.

Äitiysloman jälkeen pääsin puoleksi vuodeksi töihin Lempäälän seurakuntaan diakoniksi. Sieltä tieni kulki ammattiopiston kuraattoriksi ensin Valkeakoskelle ja sitten Tampereelle. Kunnan sosiaalityö kuitenkin kiinnosti ja sainkin heti valmistuttuani viran Toijalasta. Muutaman mutkan kautta päädyin hakemaan sosiaalityön johtajan virkaa Valkeakoskelta ja aloitin työt syksyllä 2008. Tätä työtä teen edelleenkin eli jo lähes kuusi vuotta. Missään aikaisemmassa työpaikassani en ole näin kauaa ollut.

Toinen avioliittoni päätyi eroon keväällä 2006 ja sen jälkeen olen ollut kuopukseni yksinhuoltaja joka toisen viikon. Järjestely on vaatinut välillä pitkää pinnaa ja koko ajan sitä, että puheyhteys Sonjan isään on pitänyt säilyttää. Nyt tyttö on lopettamassa peruskoulun ja lähtee syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Näin ollen arkiäitinä olemiseni päättyy yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen.

Erottuani ostin itselleni kerrostalokaksion, jossa mahdun hyvin itsekseni asumaan. Vähän on ahdasta silloin, kun Sonja on kahden koiransa kanssa täällä, mutta sopu sijaa antaa. En tiedä, miltä tuntuu, kun tyttö ei jatkossa enää käy kuin kääntymässä luonani, mutta uskon, että osaan myös nauttia tästä uudesta vaiheesta elämässäni. Veera asuu miehensä ja lastensa kanssa vain muutaman sadan metrin päässä, samoin Ville avovaimonsa kanssa, joten perhe on kuitenkin lähellä ja lapsenlapset osaavat jo tulla itsekseenkin mummolaan.

Tässä alkuesittelyni, kirjoitan jatkossa lisää itsestäni ja kerron myös, miten poliittinen heräämiseni tapahtui.

Työttömyys ja sen hoito

Kaikki tahot ovat sitä mieltä, että työttömyyden hoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotta Suomen talous saadaan tasapainoon. Valtio ja kunnat tekevät tahollaan töitä työttömyyden vähentämiseksi, mutta tulokset ovat kehnonlaisia.

Valtio antoi TE-hallinnolle 60 miljoonaa euroa nuorisotakuun toteuttamiseksi. Ainakin Pirkanmaalla nuorisotyöttömyys on vain noussut. Kunnat eivät saaneet senttiäkään, vaikka kuntien merkitys nuorisotakuun toteuttamisessa on todella suuri. Kunnissa nuoret tunnetaan, tunnetaan myös yritykset ja yhteisöt, joista työpaikkoja voitaisiin löytää. TE-hallinnon palvelut siirrettiin kauas monista kunnista ja asiat hoidetaan keskitetysti joko Tampereella tai verkossa. Nuori, jos kuka, tarvitsee useimmiten rinnalleen elävän ihmisen, jonka kanssa voi asioistaan keskustella ja etsiä yhdessä ratkaisuja.

 Valtio, tässä tapauksessa TE-hallinto, poisti samanaikaisesti työmarkkinatukiharjoittelumahdollisuuden. Tämä harjoittelu mahdollisti aikanaan monen nuoren pääsyn töihin antamalla heille mahdollisuuden näyttää työnantajalle osaamisensa. Varsinkin vastavalmistuneet ilman työkokemusta olevat nuoret hyötyivät tästä. Työkokeilu ei täytä tätä tarvetta vaan nyt nämä nuoret joutuvat olemaan työttöminä niin kauan, että ”oikea” työpaikka löytyy tai heidät ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan.

Paljon tehdään työttömyyden hoidon saralla yhteistyötä kuntien ja TE-hallinnon välillä. Enää tämä ei vain riitä, vaan nyt olisi yhteistyön sijaan ruvettava tekemään asioita yhdessä. Tällä tavalla voitaisiin esimerkiksi purkaa valtion asettamia byrokraattisia hidasteita ihmisten työllistymisen tieltä ja asiat saataisiin sekä yritysten, työttömien, kuntien ja valtion kannalta sujumaan siten, että kaikki tahot hyötyisivät.