Kuka minä olen?

 Oli synkkä ja myrskyinen yö tammikuussa 1960, kun tulin tähän maailmaan Helsingin Kätilöopistolla opiskelevien vanhempien kolmanneksi lapseksi. Isot sisarukset olivat 2- ja 4-vuotiaat. Seuraavana vuonna perheeseemme syntyi vielä kuopus.

Olin 4-vuotias, kun muutimme Karhulaan. Sitä ennen olimme ehtineet asua Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa ja Pohjanmaalla Vimpelissä. Molemmat vanhempani olivat opettajia, joten heidän työnsä perässä jouduimme muuttamaan. Muuttaminen oli ehkä vanhemmillani myös veressä, sillä Karhulassakin muutimme kolme kertaa ennen kuin täytin 10 vuotta. Muuttaminen jäi minulle niin sanotusti päälle ja tähän ikään (54) mennessä, olen itse muuttanut 28 kertaa.

Lukion käytyäni menin Kotkan Kauppaopistoon, koska rakastuneena en voinut ajatellakaan lähteväni kauemmas opiskelemaan. Naimisiin menimme vuonna 1982 ja rakensimme omakotitalon Kotkan Mussaloon. Lapset, Veera ja Ville, syntyivät vuosina 1984 ja 1985. Heidän isänsä kuoli henkirikoksen uhrina syksyllä 1989. Pieni paikkakunta rupesi ahdistamaan, joten keräsin lapsen kainalooni ja muutimme Tampereelle, jossa aloitin sosiaalityön opinnot syksyllä 1990.

Asuntotilanne oli Tampereella huono, ja lopulta sain meille kolmelle alivuokralaisasunnon yhden omakotitalon yläkerrasta. Meillä oli käytettävissämme yksi huone ja perheen kanssa jaoimme keittiön. Pari kuukautta meni näin, ja sitten saimme Lukonmäestä opiskelija-asunnon.

 Opiskelut venyivät, koska minun oli käytävä samalla töissä. Kokopäivätyö Lempäälän sosiaalitoimessa ja yksinhuoltajuus aiheuttivat sen, että valmistuin vasta vuonna 2002. Lempäälässä kuitenkin tutustuin seuraavaan mieheeni, ja muutimme koko uusperhe Valkeakoskelle kesällä 1998 vain pari kuukautta ennen nuorimmaiseni Sonjan syntymää.

Äitiysloman jälkeen pääsin puoleksi vuodeksi töihin Lempäälän seurakuntaan diakoniksi. Sieltä tieni kulki ammattiopiston kuraattoriksi ensin Valkeakoskelle ja sitten Tampereelle. Kunnan sosiaalityö kuitenkin kiinnosti ja sainkin heti valmistuttuani viran Toijalasta. Muutaman mutkan kautta päädyin hakemaan sosiaalityön johtajan virkaa Valkeakoskelta ja aloitin työt syksyllä 2008. Tätä työtä teen edelleenkin eli jo lähes kuusi vuotta. Missään aikaisemmassa työpaikassani en ole näin kauaa ollut.

Toinen avioliittoni päätyi eroon keväällä 2006 ja sen jälkeen olen ollut kuopukseni yksinhuoltaja joka toisen viikon. Järjestely on vaatinut välillä pitkää pinnaa ja koko ajan sitä, että puheyhteys Sonjan isään on pitänyt säilyttää. Nyt tyttö on lopettamassa peruskoulun ja lähtee syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Näin ollen arkiäitinä olemiseni päättyy yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen.

Erottuani ostin itselleni kerrostalokaksion, jossa mahdun hyvin itsekseni asumaan. Vähän on ahdasta silloin, kun Sonja on kahden koiransa kanssa täällä, mutta sopu sijaa antaa. En tiedä, miltä tuntuu, kun tyttö ei jatkossa enää käy kuin kääntymässä luonani, mutta uskon, että osaan myös nauttia tästä uudesta vaiheesta elämässäni. Veera asuu miehensä ja lastensa kanssa vain muutaman sadan metrin päässä, samoin Ville avovaimonsa kanssa, joten perhe on kuitenkin lähellä ja lapsenlapset osaavat jo tulla itsekseenkin mummolaan.

Tässä alkuesittelyni, kirjoitan jatkossa lisää itsestäni ja kerron myös, miten poliittinen heräämiseni tapahtui.