Helppoa rahaa? Millä hinnalla?

Takuu-Säätiön mukaan pääasiassa pikavipeistä velkaantuneilla on nykyisin velkaa lähes puolet enemmän kuin pari vuotta sitten. Vuonna 2012 heidän velkansa olivat yhteensä keskimäärin 8 400 euroa. Vuonna 2014 se oli kasvanut 12 200 euroon. Enää ei oteta alle 200 euron pienvippiä, vaan esim. 2000 euron limiittirajallisia luottoja, joista ajatellaan ensin käytettävän vain se 200 euroa, mutta yllättävän nopeasti on käytetty koko limiitti. Tilanteen muuttumisen aiheutti lain muuttuminen vuonna 2013, jolloin pikavipeille asetettiin korkokatto miettimättä, mihin se johtaa. Vippien myöntäjien ei enää kannattanut myöntää pieniä vippejä, vaan ne alkoivat markkinoida suurempia luottolimiittejä, ja lopettivat pikkuvipit kokonaan.

Syitä velkaantumiseen on monia. 

Suurin ja yksinkertaisin syy on, että rahat eivät riitä välttämättömiin menoihin, 

ja taloutta yritetään korjata pikavipillä, jonka kuvitellaan olevan väliaikaista. 

Uskotaan, että pystytään maksamaan se heti takaisin. 

Usein rahan tarpeessa kyse on akuutista hädästä, sähköt ovat katkeamassa, lääkkeet ovat lopussa, lapsilta loppuu ruoka. 

Takuu-säätiön mukaan yleisin selitys pikavippien ottamiselle on rikkinäinen elämäntilanne, sairastelu, pienet tulot tai elinkeinotoiminnan toimintavaikeudet. Valitettavan usein käy niin, 

että seuraavassa kuussa tilanne on yhtä huono ja otetaan uusi laina, jolla maksetaan edellinen korkoineen. 

Näin pikkuhiljaa velan määrä kasvaa ja lopulta se on niin suuri, ettei sitä pysty hoitamaan vaan velat menevät perintään ja ulosottoon, josta seuraa luottotietojen menetys. Yksinomaan vähävaraisten ongelma tämä ei missään nimessä ole. 

Myös yhä useammat hyvätuloiset perheet ovat ylivelkaantuneita. Luottokorttikierre hyvätuloisella tarkoittaa, että palkkapäivänä koko tili kuluu lainanlyhennyksiin sekä osamaksu- ja luottokorttilaskuihin, jonka jälkeen on pakko jälleen elää korteilla.

 Tässä yhden henkilön oma kertomus tilanteesta:

"Tässä tulee Blogiin lihaa luiden ympärille: Jossain vaiheessa oli helppoa ottaa verkkopankkitunnuksilla "rahaa rutosti" kymppitonnilla sitä otettiin ja elettiin leveesti (samaan aikaan sattui muutama itsemurhatapaus perheessä, muutaman vuoden sisään). Ja ehkä näitä kaikkia tapahtumia yritin hukuttaa sillä silloin helpoimmaksi katsomallani tavalla. En saanu mitään tukea koska en hakenut, näin jälkeenpäin aatellen olisi ehkä kannattanut. Välillä täytyy vajota suostakin pinnalle.

Jokapäiväiseen elämäänhän tuo vaikuttaa siten että mitään en saa omiin nimiini (esim. puhelinliittymää, vaan täyty hommata prepaid-liittymä) kun jostain syystä ei edunvalvojani lämmennyt ajatukselle "kunnon" liittymästä, tietyllä saldorajalla. Jos olisin säännöllisessä työssä vailla edunvalvontaa niin, ulosottovirasto veisi palkasta ison osan. Se mikä olisi auttanut ja auttaisi edelleen, olisi velkaneuvonta (sais korkealla korolla olevat pikavipit,yms. neuvoteltua saman velkojan alle kohtuullisemmalla korolla). Se hyvä puoli on nykyisessä elämässä että on tuo ASPA, jonka asiakkaana ja toiminnassa olen mukana, sieltä saa apuja ja välillä "potkivat persuksille", että tulee paperihommiakin hoidettua eri virastoihin. ja nää vaalihommat ja pinskukerhot tukee hyvin kans."

 Toisen blogin lukijan kertomaa:

”Tehtiin konkurssi vuonna 2011. Siihen saakka meillä meni ihan hyvin, toinen meistä sai kohtuullisen palkan yrityksestä, toinen loistopalkan muualta. Meillä oli kiva talo pikkukaupungissa. Konkurssi tehtiin tietoisesti nojaten lakiin, että kun yritys ei kerran kannata, niin se ei kannata, ja se pitää lopettaa ENNEN kuin tilanne kaatuu päälle. Talousalan yrittäjinä lait, konkurssit ja koko yrityksen kannattavuus oli meille vähän eri juttu, kuin monelle muulle yrittäjälle. Työllistettiin 5 muuta työntekijää, ja heidän tulevaisuus oli kai ainoa, mitä murehdittiin. Oltiin hyvässä asemassa, kun oltiin sijoitettu yritykseen niin paljon, että oltiin itse konkurssipesän suurimpia velkojia. Osa saatiin jopa pois, kun pesä myi liiketoiminnan ja sai siitä vähän liksaa. Mutta Finnveran lainassa oltiin takaajina, ja se jäi meille maksettavaksi. Iso potti.

Ei se paha ollut, molemmat käytiin töissä ja saatiin kahden ihmisen tuloistamme hoidettua asuntolaina ja Finnvera, auton-, moottoripyörän ja pankin yritysluoton lyhennykset. Elettiin mukavasti ja äänestettiin oikealta ;) Palkkapäivänä kaikki rahat meni luottojen ja luottokorttien maksamiseen, mutta pystyihän niillä sitten elämään seuraavaan tilipäivään saakka. (Veemäisin kortti on Amex, kun se on pakko maksaa kerran kuussa nolliin.) Vaikeuksia tuli siinä vaiheessa kun sain työpaikan 60 kilometrin päästä, ja oli pakko kulkea omalla autolla. Kuukauden palkasta piti jättää 700e työmatkojen polttoaineisiin ja autokin tuli hankittua. Vaikka matkat sai veroprosentissa hyödyksi, niin raha piti kuitenkin olla juuri silloin käytössä, eli luottokortit ei saaneet olla tapissa – ja ne oli aika usein.

Lopullisesti homma kaatu avioeron myötä. Palkkani ei yksin riittänyt vuokraan ja omaan osuuteen velkataakasta. Talon myymisestä ei saatu kuin pankin lainat maksettua ja kaikki muu jäi taakaksi niskaan, ja minä en ollut se, jolla oli se loistopalkka… Vähitellen velat valuivat ulosottoon ja luottotiedot menivät. Osin luottotietojen menetyksen vuoksi lopetin sivutoimisen yritykseni ja tulot tippui kolmanneksella. (Tragikomiikkaa: on vähän vaikeaa olla uskottava talouskonsultti, kun omat luottotiedot on menny konkurssin vuoksi). Toisaalta yritin päästä velkasaneeraukseen ja siihen päästäkseen silloin EI saanut olla edes sivutoiminen yrittäjä (nyt saa). Pahin muisto entisistä hyvistä ajoista on auto. Sen arvo kun on pudonnut puoleen ja velkaa on enemmän kuin auton arvo. Ei voi myydä autoa, kun ei ole laittaa tonneja loppuvelkaan rahoitusyhtiölle, ja kk-lyhennys on mitoitettu ihan eri tuloille.

Nyt ulosottomies vie kolmanneksen palkasta, ja se aiheutti, että KAIKKI velat valuivat ulosottoon. Eihän palkasta jäänyt elämisen jälkeen lainkaan rahaa rästien hoitamiseen. Ongelmana on se, etten saa hankittua esim. vakuutuksia. Jopa pakollisiin vakuutuksiin voidaan vaatia puhtaita luottotietoja, kuten liikennevakuutus. Puhumattakaan kodin palovakuutuksesta, joka ois tosi kiva turva, mutta nyt ei ole. On mentävä prepaidilla sekä puhelimen, että netin kanssa. Siis kyllähän puhelinliittymän saisi, kuudensadan euron takuumaksulla. Sellasia rahojahan tossa pyörii ihan nurkissa ;)

Pahimmalta tuntuu, kun suurin osa ihmisistä ei tajua, mitä köyhyys tarkoittaa. Joku tuli facessa neuvomaan, että säästäminen on ihan helppoa, kun laitat ees 20e sivuun joka palkasta. Puhuja ei ymmärtänyt, että se 20e jää maksamatta pinossa jonottavista laskuista, ja on äkkiä viivästyskorkoina ja muistutusmaksuina niissä. Joku sanoi, että luovu jostain. Että 20 euron saa kasaan jo kolmesta ja puolesta tuopillisesta. Nauratti. Olenkohan viimeksi tuhlannut alkoholiin viime kesänä, siihen yhteen juhannussidukkaan… ”Valot sammutetaan” on konkreettinen köyhyyden merkki. Ei vain pysty maksamaan sähköstä, joten miksi käyttää sitä?”

Yhtenä velkaantuneiden ryhmänä ovat nuoret, 

joiden luottotiedot vanhemmat tuhoavat ja tilanne selviää nuorelle vasta, kun hän täyttää 18 ja hakee esim. opintolainaa. Syynä voivat olla maksamattomat koulukuvat, peruuttamaton hammaslääkäriaika tai lapsen nimiin tehty lehtitilaus.

Velkaantuneiden perheiden lapset eivät ole 

tasa-arvoisessa asemassa harrastuksissa tai edes kouluissa (retket, urheiluvälineet ym.)

Vähävaraisuus aiheuttaa lapsille kouluissa kiusaamista, sitä kautta myös syrjäytymistä. 

Näin köyhyydestä tulee perinnöllistä. Se, että ei saada pakollisia palveluita vanhempien nimiin aiheuttaa mm. tilanteen, jossa rekisteröidään ajoneuvo lapsen nimiin, jotta saadaan sille vakuutus. Osamaksuostoksia tehdään perheen nuorison nimille, ja kun nekin jäävät maksamatta, on pilattu myös heidän luottotietonsa.

Luottotietojen puhdistamisesta sekä sosiaalisesta luototuksesta pitää tehdä helpompaa. Ainakin heille, jotka vielä jaksavat ja yrittävät hoitaa asioitaan. Ulosottoviranomaisten asennetta pitää höllentää ja lopettaa heidän tulospalkkionsa. Silloin, kun palkan ulosmittaus selvästi aiheuttaa lisää maksuongelmia velalliselle, sen pitää olla harkittua ja varovaista.   

SOSIAALIPALVELUT SOTESSA

Sote-uuditus kaatui, eteen, taakse tai sivulle. Sillä ei ole merkitystä. Tällä hetkellä merkitystä on sillä, miten kunnissa järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelut ennen uuden lain voimaantuloa.

Monet kunnat ovat ruvenneet ulkoistamaan palveluitaan ajatuksella, että siten rahat riittävät paremmin. Tosiasia kuitenkin on, että näin toimien palveluiden laadun seuranta vaikeutuu, kustannuksiin ei pystytä itse vaikuttamaan ja kunnallisdemokratia kapenee, kun lähes puolet kunnan rahoista maksetaan ulkopuoliselle toimijalla. Toimijat ovat yleensä veroparatiiseihin veronsa maksavia pääomayrityksiä, joiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

Uusi sosiaalihuoltolaki astuu voimaan kokonaisuudessaan 1.4.2015. Uuden lain mukaan jokaiselle asiakkaalle on nimettävä vastuutyöntekijä, joka yhdessä asiakkaan kanssa tekee palvelukartoitussuunnitelman ja huolehtii, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut. Parhaiten ja kustannustehokkaimmin tämän lain toteuttaminen onnistuu, mikäli kunta pitää itselleen sosiaalipalvelut. Ihmisten palvelutarve ei rajoitu vain sosiaali- ja terveyspalveluihin vaan esimerkiksi perheiden palveluissa on pystyttävä ylittämään sektorirajat sujuvasti ja asiakaslähtöisesti.

Yksityisiä palveluntarjoajia tarvitaan täydentämään julkisia palveluita, mutta päävastuu on aina oltava julkisella sektorilla ja yhteistyön täytyy perustua aitoon kumppanuuteen, jolloin kumpikin sektori voi oppia toiseltaan hyviä käytäntöjä ja työn kustannustehokkuutta. Palvelujen järjestämisessä on aina muistettava, että keskiössä on ihminen, joka palveluja syystä tai toisesta tarvitsee.

Minna-Maria Solanterä

Sosiaalityön johtaja

Kansanedustajaehdokas Vasemmistoliitto

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä 

Ei rasismille, kyllä yhdenvertaisuudelle!

Pakolainen on Geneven sopimuksen mukaan henkilö, joka nauttii kansanvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai mielipiteensä vuoksi.

Kiintiöpakolainen on henkilö, jolla on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n myöntämä pakolaisen asema ja hän saapuu maahan valtion määrittelemän pakolaiskiintiön kautta.

Pakolaisia on maailmassa 51 miljoonaa. Suomessa heistä on 0,03 %. Valtaosa eli yli 80 % pakolaisista on kehitysmaissa. Suomeen on tullut pakolaisia vuoden 1973 jälkeen yhteensä 42.000, kun Ruotsiin tuli pelkästään vuonna 2014 83.000. Miksi meillä silti esiintyy rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä ja miksi  jotkut tahot ovat sitä mieltä, että Suomi ottaa liikaa pakolaisia ja että meillä pitää tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa?

Itse olen sitä mieltä, että syynä on usein pelko vieraita kulttuureja ja heitä edustavia ihmisiä kohtaan, sekä tietämättömyys. Jos ei ole koskaan kohdannut ja tutustunut muun maalaisiin ihmisiin, heistä on helppo luoda mielessään pelottava stereotypioita.

Tampereella Yhdenvertaisuuden puolesta!

Parasta rasismintorjuntaa olisi, jos pakolaiset pääsisivät mahdollisimman pian maahan tultuaan asumaan ja elämään tavallisten suomalaisten keskuuteen. Tällöin esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa lapset normaalissa ympäristössään tutustuisivat toisiinsa. Lapsethan eivät ole rasisteja ja heille on aivan sama, minkä värinen leikkikaveri on, kunhan tämä on mukava. Minulla on tästä omakohtaisia kokomuksia, kun isommat lapseni, onneksi, saivat käydä alakoulun Tampereen lähiössä, jossa joka luokalla oli monesta eri maasta tulleita lapsia.

Yhtenä argumenteina keskusteluissa käytetään myös sitä, että meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tosiasia kuitenkin on se, että pakolaisten takia Suomi ei kaadu eikä nouse. Heidän aiheuttamansa suorat kustannukset ovat noin 140 miljoonaa euroa (vuoden 2009 tilanne) eli reilusti alle prosentti meidän sosiaali- ja terveysmenoistamme. Lisäksi on huomioitava, että pakolaiset eivät ole vain menoerä vaan he käyttävät saamansa avustukset ruokaan, vaatteisiin ja muihin päivittäistarpeisiinsa aivan kuten kantasuomalaisetkin. Lisäksi he tarvitsevat ja käyttävät erilaisia palveluita, jolloin he myös lisäävät tuotteiden ja palvelujen tarvetta. He maksavat ruuasta saman alvin kuin me muutkin, samoin kaikista muista tuotteista ja palveluista, joita käyttävät.

Kaikilla Suomessa asuvilla on oltava samat oikeudet, mutta tietenkin myös samat velvollisuudet maatamme ja toisia ihmisiä kohtaan. Pakolaisissa ja maahanmuuttajissa on ihan samalla tavalla kelpoja ja epäkelpoja ihmisiä kuin meissä kantasuomalaisissakin. Kokonaista ryhmää ei saa kuitenkaan leimata muutaman henkilön tekemien rikosten takia vaan vastuu rikoksista ja ei-toivottavasta käyttäytymisestä on aina yksilöllä itsellään.

Kaikki samanarvoisia.

Yhdenvertaisuus täytyy ulottaa kaikkiin ihmisiin, olivat he ihonväriltään, uskonnoltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan millaisia tahansa. Meillä Suomessa monet erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat supisuomalaiset ihmiset kohtaavat jatkuvasti syrjintää, joka vaikeuttaa monin tavoin heidän ja heidän läheistensä elämää. Jopa meidän lainsaadäntömme sallii syrjinnän eikä vielä takaa kaikille ihmisryhmille yhdenvertaisia oikeuksia.

Erilaisuus rikastuttaa meidän kaikkien yhteistä Suomea, jos me niin haluamme ja olemme valmiit avoimin mielin lähtemään tähän seikkailuun mukaan.

Suomi suosta

Eppu Normaali lauloi jo 90-luvulla siitä, miten Suomi putos puusta. Suomen matka ei vain päätynyt kovalle maapohjalle vaan Suomi on nyt uponnut suohon. Jokainen suohon kerran uponnut tietää, että sieltä ei pääse ylös paikallaan tallaamalla vaan on otettava käyttöön uusi reitti ja tukipuut. Nämä tukipuut Suomelle ovat Vasemmistoliiton veromalli ja elvytyslista.

Leikkauksia ja kurjistamista on kokeiltu jo monta vuotta tuloksetta. Hallitus ei ole kyennyt viemään maaliin saakka yhtään suurta rakenteellista uudistusta, koska ajattelumalli on jämähtänyt paikalleen. 

Nyt on uusien raikkaiden ajatusten ja toiminnan aika. Mitä meillä on hävittävänä, jos lähdemme uusille poluille ja ajattelemme asioita kokonaisuuksina. 

Tällä hetkellä käytämme miljoonia ja miljoonia euroa työttömyyden tukemiseen; käytetään ne eurot työllisyyden kohentamiseen, jotta ihmiset ja koko yhteiskunta voisi paremmin. Lopetaan turha byrokratia ja säätely, jotka vain vaikeuttavat mikroyrittäjin työtä ja tekevät sen jopa mahdottomaksi. Jatketaan soten valmistelua kysymällä kunnilta heidän hyvin toimivia käytäntöjään sosiaalipalveluissa ja monistetaan ne koskemaan koko Suomea. Useimmat toimintatavat ovat sellaisia, että ne eivät vaadi lisää rahaa tai muita resursseja. Salvataan harmaa talous ja veroparatiisit.

Uudella ajattelumallilla ja aidolla yhdessä tekemisellä Suomi saadaan nousuun ja hyvinvointivaltio pelastettua. Leikkauslistojen aika on ohi.

Minna-Maria Solanterä

Sosiaalityön johtaja

Eduskuntavaaliehdokas, Vasemmistoliitto

Valkeakoski, Pirkanmaa

Kirjoitus on mielipidekirjoitus, joka on julkaistu Valkeakosken Sanomissa 13.3.2015

#MeKorjaammeSen

Vasemmistoliiton vaali-slogan on Me korjaamme sen. Vasemmisto aikoo jälleenrakentaa hyvinvointivaltion ja pistää talouden kuntoon elvyttämällä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Mitkä asiat pitää tehdä toisin, jotta hyvinvointivaltio säilyy ja talous saadaan tasapainoon?

Taloutta voidaan tasapainottaa joko leikkaamalla menoja tai lisäämällä tuloja. Menoleikkauksia on kokeiltu koko tämä hallituskausi, ja Suomen taantuma vain jatkuu ja syvenee; BKT pienenee, työttömyys kasvaa, leipäjonot pitenevät ja yleinen toivottomuus ja näköalattomuus valtaa ihmiset. Näin ei voi enää jatkua!.

Raha on aina rahaa!

Professori Heikki Patomäki on

julkaissut oman elvytyslistansa http://patomaki.fi/2015/03/patomaen-elvytyslista/

jossa on leikkauslistojen tyyliin listattu elvytystoimenpiteet ja niistä koituva hyöty kansantaloudelle.

Työttömyys on meillä kohta jo 90-luvun pahimpien vuosien tasolla. Jostakin syystä tähän ei tunnu olevan halua puuttua. Työttömyyden kasvu kasvattaa julkisia menoja, lisää palvelujen tarvetta ja aiheuttaa valtion velkaantumista. 

Työllisyyttä ei saada kasvatettua, jollei tehdä asioita eritavalla kuin tähän asti. Kotimaan markkinat on saatava vetämään, ja tämä tarkoittaa ihmisten ostovoiman lisäämistä. Yrittäjyyttä on tuettava niin, että yrittäjän on kannattavaa perustaa yrityksensä Suomeen eikä Viroon. Tämä onnistuu ALV-tilityksen alarajan reilulla nostolla sekä sillä, että myös yhteisövero on progressiivinen. Lisäksi yrittäjä maksaisi veronsa vasta siitä tuloksesta, jonka hän nostaa itselleen yrityksestään. Nythän yrittäjä maksaa ennakkoveron, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä yrityksen tuoton kanssa.

Yhdessä me korjaamme sen!

Ansiosidonnaisen päivärahan kesto on 500 päivää, ja näin sen pitää ollakin. Mikäänhän ei kuitenkaan estä muuttamasta tilannetta siten, että henkilö, joka aloittaa yritystoiminnan, on oikeutettu tähän päivärahaan. Jos yritys rupeaa tuottamaan ennen kuin 500 päivää on kulunut, yrittäjä maksaa normaalisti verot tuloistaan, johon siis lasketaan myös päiväraha. Näin saadaan byrokratiaa taas pienemmäksi, kun ei tarvitse erikseen hakea starttirahaa, ja samalla aloittelevalla yrittäjällä on tiedossa tietty kuukausitulo, jolla voi ostaa leivän pöytään. Ei maksa sen enempää kuin nykyinen käytäntökään, ja työllisyysastetta saadaan nostettua sekä ihmisiä pysymään työn syrjässä kiinni.

 Seuraavan hallituksen on myös uudistettava verotusta siten, että kaikki tulot verotetaan samalla progressiivisella taulukolla. Raha on aina rahaa, tulee se sitten otsikolla eläke, työmarkkinatuki, palkka tai pääomatulo. Näin voidaan luopua Kelan etuuksien verottamisesta, ja iso osa ihmisistä pääsee pois toimeentulotukiluukulta. Tämä on sitä Kokoomuksen peräänkuuluttamaa toimintojen tehostamista ja turhan byrokratian purkamista. Vuoden 2017 alusta perustoimeentulotuki siirtyy Kelaan, jolloin on aivan järjetöntä, että Kela maksaa ensin työmarkkinatuen, josta pidättää 20 % veroa, ja tämän saman rahamäärän myöntää sitten toimeentulotukena erillisellä hakemuksella. Järki hoi!

Mikäli Vasemmistoliiton veromalli toteutettaisiin, alle 10.000 euron vuosiansiot olisivat verottomia. Tämä vähentäisi kuntien ja valtion toimeentulotukimenoja 115 miljoonalla eurolla vuodessa, ja helpottaisi myös byrokratiaa ja ihmisten luukuttamista.

Vasemmistoliiton veromalli on luettavissa https://www.dropbox.com/s/qqa4na87jahkt9r/Vasemmiston_veromalli_2015_lopullinen.pdf?dl=0

Tiedän, että kokoomuslaiset ja muut rikkaat väittävät, että tällainen verouudistus aiheuttaisi sen, että rikkaat siirtäisivät omaisuutensa pois Suomesta ja yritykset voittonsa veroparatiiseihin. Nämä vuodot on mahdollistu tukkia verosuunnittelun kieltämisellä ja maakohtaisella kirjanpidolla. Kyse on vain siitä, mitä halutaan tehdä. Ihmisethän tähän astikin ovat lait laatineet, joten he voivat ne myös muuttaa.

 Harmaan talouden takia valtiolta jää saamatta arvion mukaan 15 miljardia euroa vuodessa verotuloja. Jo pelkästään tämän rahan saaminen valtion kirstuun tekee kaikki menoleikkaukset turhiksi. Keskitetään siis voimat harmaan talouden kitkemiseen.

Monet puolueet ja päättäjät ovat huolissaan siitä, että mikäli velkaantuminen ei lopu, jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme perinnöksi velkojen takaisin maksun. Minä haluan, että lapseni ja lapsenlapseni voivat elää hyvinvointivaltiossa myös kasvuvuotensa ja että heillä on tulevaisuus turvattuna. Mikäli jatkamme leikkaustiellä, lapsemme eivät ole fyysisesti ja henkisesti siinä kunnossa, että he koskaan pystyisivät maksaamaan velkoja pois. Koulutus ollaan rapauttamassa, nuorisotyöttömyys kasvaa kohisten, mielenterveysongelmat lisääntyvät, mutta niiden hoitoon ei satsata. Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta nuorta aikusta saa eläkepäätöksen mielenterveysongelmien takia. Onko meillä varaa tähän?

Velkaa ei pidä nähdä mörkönä, sillä tosiasiahan on, että yksikään valtio ei ole velaton eikä niitä velkoja makseta ikinä pois kokonaan. Totta on, että korkojen maksuun menee paljon rahaa, mutta tällä hetkellä korot ovat jopa negatiivisia, joten velan ottaminen lisää valtion varallisuutta.

Nostetaan siis Suomi suosta kovalle maaperällä aidolla ja rakentavalla yhteistyöllä uudelta ajattelupohjalta.

#Solantera #MeKorjaammeSen

Miksi nuoret syrjäytetään?

Juhlapuheissa meillä puhutaan huolestuneina nuorten syrjäytymisestä. Jopa presidentti asetti pari vuotta sitten työryhmän miettimään asiaa. Kuitenkin samalla meillä hallitus tekee kaikkensa, että nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta.

Ensin valtionhallinnossa tehtiin työ- ja elinkeinotoimistojen (jatkossa TE-hallinto) suuri organisaatiomuutos, 

jonka seurauksena palvelut siirrettiin verkkoon ja toimipisteet lakkautettiin käytännössä kaikkialta muualta kuin 

suurista kasvukeskuksista. 

Oletus kai oli, että kaikki nuoret käyttävät tietokonetta ja verkkopalveluita. 

Tätäkin asiaa olisi voinut kysyä nuorilta itseltään ja heidän kanssaa työskenteleviltä ihmisiltä. Monet nuoret hallitsevat verkkopalvelujen käytön, mutta valitettavasti niiden nuorten lukumäärä on suuri, 

jotka eivät koskekaan tietokoneeseen muuten kuin ehkä pelaamalla. 

Ja nämä nuoret ovat niitä, jotka tarvitsevat henkilökohtaista opastusta ja ohjausta päästäkseen elämän syrjästä kiinni.

Samaan aikaan päätettiin myös nuorisotakuusta, joka paperilla näyttää tosi hyvältä. Valitettavasti siinäkin toimittiin kuulematta nuorten kanssa työskenteleviä, ja kaikki rahat, 

60 miljoonaa euroa, annettiin TE-hallinnolle, samaan aikaan kun siis toimipisteet lakkautettiin ja palveluita heikennettiin. 

Ei kai kukaan oikeasti usko, että nuori, jolla on vaikeuksia löytää paikkaansa yhteiskunnassa, kykenee lähtemään kymmenien kilometrien päähän tapaamaan jotakin tuntematonta virkailijaa. 

Tutkimusten mukaan yhdellä TE-hallinnon virkailijalla on 200-400 asiakasta. Tämä on vain keskiarvo, koska tiedän, että Pirkanmaalla yhdellä työntekijällä on jopa 800 asiakasta. 

Kyllä siitä asiakaslähtöinen työote on kaukana!

Hallitus jatkaa nuorten syrjäyttämistä tekemällä toisen asteen koulutusta koskevan uudistuksen. Säästöjä valtio haluaa tällä 260 miljoonaa euroa, vaikka yhden nuoren syrjäyttäminen maksaa reilun miljoonan yhteiskunnalle. 

Tulee mieleen esimerkki hölmäläisten peiton pidentämisestä!

Toisen asteen uudistamisessa on kyse myös oppilaitosten saamaan rahoitukseen. 

Opiskelijalla on oikeus opiskella neljä vuotta, mutta uudistuksen jälkeen oppilaitos saa rahoituksen hänestä vain kolmen vuoden ajalta. 

Kuvitellaanko, että oppilaitokset tekevät hyväntekeväisyyttä antamalla opetusta, joka turvaa nuoren valmistumisen ja kiinnittymisen sitä kautta yhteiskuntaamme? 

Ei kouluilla ole tähän varaa. Tällä hetkellä jo 20 % nuorista on ilman toisen asteen tutkintoa. 

Tätä lukua siis halutaan kasvattaa. 

Toinen aste aloitetaan usein pahimmassa murrosiässä, joten ensimmäinen vuosi menee osalla opiskelijoista aivan penkin alle. Koulujen ansiokkaan tukityön ansiosta monet näistä opiskelijoista saavat kuitenkin opiskeluistaan kiinni ja pystyvät neljän vuoden aikana suorittamaan tutkinnon. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen valmistumisaika toisella asteella on 3,5 vuotta. Koska tiedetään, että äärimmäisen harva nuori valmistuu lukiosta tai ammattiopistosta alle kolmessa vuodessa, voidaan tästä vetää johtopäätös, että noin puolilla nuorista opiskelu kestää neljä vuotta. Mitä tälle joukolle tehdään jatkossa?

Tällä hetkellä jo monet koulut karsivat ensimmäisen vuoden opiskelijoitaan, jotka eivät ole saaneet tarvittavia opintosuorituksia eli eivät missään tapauksessa valmistu kolmessa vuodessa. Nämä nuoret "heitetään pellolle" ensi syksynä, nuorimmat vain 16-vuotiaina. Tätäkö meidän hallituksemme haluaa vai eikö siellä todellakaan kuunnella alan asiantuntijoita lakien valmisteluvaiheessa?

Hallitusohjelmassa 2011 sanotaan, että suomalaisista tehdään maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Rupeaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä puheiden ja tekojen ristiriita. Toisen asteen uudistus on vain yksi osa koulutusjärjestelmämme alasajossa, mutta jos valtaapitävät eivät vaihdu, jatkoa on taatusti luvassa.