SOSIAALIPALVELUT SOTESSA

Sote-uuditus kaatui, eteen, taakse tai sivulle. Sillä ei ole merkitystä. Tällä hetkellä merkitystä on sillä, miten kunnissa järjestetään sosiaali- ja terveyspalvelut ennen uuden lain voimaantuloa.

Monet kunnat ovat ruvenneet ulkoistamaan palveluitaan ajatuksella, että siten rahat riittävät paremmin. Tosiasia kuitenkin on, että näin toimien palveluiden laadun seuranta vaikeutuu, kustannuksiin ei pystytä itse vaikuttamaan ja kunnallisdemokratia kapenee, kun lähes puolet kunnan rahoista maksetaan ulkopuoliselle toimijalla. Toimijat ovat yleensä veroparatiiseihin veronsa maksavia pääomayrityksiä, joiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

Uusi sosiaalihuoltolaki astuu voimaan kokonaisuudessaan 1.4.2015. Uuden lain mukaan jokaiselle asiakkaalle on nimettävä vastuutyöntekijä, joka yhdessä asiakkaan kanssa tekee palvelukartoitussuunnitelman ja huolehtii, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut. Parhaiten ja kustannustehokkaimmin tämän lain toteuttaminen onnistuu, mikäli kunta pitää itselleen sosiaalipalvelut. Ihmisten palvelutarve ei rajoitu vain sosiaali- ja terveyspalveluihin vaan esimerkiksi perheiden palveluissa on pystyttävä ylittämään sektorirajat sujuvasti ja asiakaslähtöisesti.

Yksityisiä palveluntarjoajia tarvitaan täydentämään julkisia palveluita, mutta päävastuu on aina oltava julkisella sektorilla ja yhteistyön täytyy perustua aitoon kumppanuuteen, jolloin kumpikin sektori voi oppia toiseltaan hyviä käytäntöjä ja työn kustannustehokkuutta. Palvelujen järjestämisessä on aina muistettava, että keskiössä on ihminen, joka palveluja syystä tai toisesta tarvitsee.

Minna-Maria Solanterä

Sosiaalityön johtaja

Kansanedustajaehdokas Vasemmistoliitto

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä