ULOSOTTO - uudistuvan lainsäädännön paikka

Velkahan on maksettava, eikös juu? Tottakai on. Mutta on tilanteita, joissa ulosottovelallinen ajetaan liian ahtaalle. Voi käydä niin, että edellytykset työssä käymiseen katoavat, kuten jäljempänä Tapion tapauksessa. Tai että on edullisempaa jäädä kotiin työttömäksi, kuten Kaijan kertomassa tilanteessa. Yhteiskunnan kannalta on väärin, että osa yksityisten henkilöiden ulosottoveloista tulee toimeentulotuen kautta sosiaalitoimen maksettavaksi. Kuten Seijan tapauksessa.

Mutta ennen kuin luemme heidän tarinansa,

 pohditaanpa hieman ulosmittauksen ongelmia. 

Ulosotto on suurimmaksi osaksi vähävaraisten ongelma,

ja se myös tekee ihmisistä yhä vähävaraisempia aiheuttamalla työstä luopumista ja sitä kautta syrjäytymistä. Ulosotto ruokkii harmaata taloutta. 

Emme voi laatia tilastoa siitä, kuinka paljon ulosottovelalliset käyvät pimeästi töissä, tai paljonko työantajat vaihtavat palkkaa kulukorvauksiksi, jotta ulosotolta vältyttäisiin. (Kulukorvauksista, kuten kilometri- ja päivärahoista ulosmittausta ei tehdä, ja nämä ovat työnantajallekin edullisempia, koska niistä ei makseta sivukuluja.) Ongelma on myös ulosottoviranomaisten tulospalkkaus sekä ulosottomääräysten vaikeaselkoisuus.

Kolme tositarinaa ulosottovelallisen elämästä, sekä lääkkeet heidän tilanteensa korjaamiseen:

1. Yksinasuvan entisen yrittäjän tarina, velkaa ulosotossa jäljellä alle 1000e

Seija (nimi muutettu) oli it-alan yksinyrittäjänä yli kaksikymmentä vuotta, pikkuhiljaa hän väsyi rankkaan työmäärään ja lopetti yrityksensä, niskaan jäi kuitenkin verorästejä. Seija tekee osa-aikatyötä toimimalla muutaman toimintarajoitteisen avuntarvitsijan henkilökohtaisena avustajana. Hänen nettotulonsa ovat noin 1100 - 1300e/kk. Verorästit valuivat ulosottoon ja lopulta ulosottomies alkoi pidättää palkasta kolmanneksen, joka on 100 - 200e, tuloista riippuen. Mutta koska Seijalla ei ole mitään muita tuloja ja hän elää yksin, hän ei pystyisi maksamaan vuokraansa, kulujaan ja ruokaansa jäljelle jäävällä nettotulollaan. Niinpä hän on joka kuukausi saanut toimeentulotukena 50-150e, eli lähes saman summan, joka hänen palkastaan on mennyt ulosottoon.

Käytännön rumba: Seija vie tiliotteet, palkkalaskelmat ym. paperit toimeentulotukitoimistoon, missä hänellä onneksi on ystävällinen omavirkailija, joka laskee toimeentulotuen määrän. Heillä on puolentunnin tapaaminen.

LÄÄKE: Sen sijaan, että käytämme yhteiskunnan vähiä resursseja tähän byrokratiaan, voisimme luoda helpot ja terveet edellytykset sosiaaliselle luototukselle. Toisin sanoen sosiaalitoimisto olisi heti maksanut Seijan ulosottovelan pois kokonaan, ja Seija olisi maksanut sosiaalitoimistoon säännöllisesti esim. 50e/kk. Seijan tapaus on kylmä esimerkki siitä, kuinka heitämme yhteiskunnan vähiä resursseja hukkaan aivan turhan byrokratian muodossa.

2. Ex-puolison muistoista kärsivän tarina, velkaa ulosotossa yli 200000e.

Kaija (nimi muutettu) eli avioliitossa 90-luvulla rakennusalan yrittäjän kanssa. Rakennusliikkeen konkurssissa Kaijalta meni koti, avioliitto ja luottotiedot. Kaija oli takaamassa miehensä veloissa ja yhteisestä omakotitalosta jäi puoli velkaa Kaijan harteille. Kaija on 'hyvä jätkä'. Hän kertoo, että on aina ollut kova tekemään duunia. Mukautuvana ihmisenä hän on ollut töissä rakennuksilla, kapakoissa ja toimistoissa. Paha allergia vei loistavan rakennusalan työpaikan, ja Kaija saakin liitolta ansiosidonnaista päivärahaa niiltä päiviltä, kun ei ole missään töissä. Kotona työttömänä ollessaan Kaijalla jäi verojen ja ulosoton jälkeen ansiosidonnaisesta päivärahasta käteen 1100e/kk, joka riitti juuri asumiseen ja elämiseen.

Kaija ei osannut olla tekemättä työtä, niinpä hän hakeutui toimistoalalle, ja saikin määräaikaisen työpaikan, jossa viihtyi ja jossa hänen työpanoksensa on tärkeä. Osaamiseen nähden tuntipalkkakin on ok, mutta ansiosidonnaiseen päivärahaan nähden pieni. Niinpä Kaijalle jää palkasta ulosoton jälkeen 850 e/kk. (Huom. työmatkojen kulkemiseen kuluu Kaijalta noin 200e/kk) Kukapa eläisi 650 eurolla kuukauden? Kaija ei saa toimeentulotukea, koska elää avoliitossa, vaikka pariskuntana heillä onkin "omat rahat" ja "omat kulut".

Ulosottojärjestelmä ajoi Kaijan tekemään lisätyötä, josta hän saa osan palkasta "pimeänä". Päivät ovat rankkoja: kahdeksaksi toimistoon, neljältä toimistosta kapakkaan tarjoilemaan ja yhdeltä kotiin nukkumaan, kahdeksaksi toimistoon… Turhan rankkoja ottaen huomioon sen, että velkansa pääomaa hän ei saa elinaikanaan maksettua, ainoastaan sen kerryttämiä korkoja. Elämä on myös turvatonta. Hän maksaa uudessa avoliitossa yhteistä omakotitaloa, vaikkei voi omistaa sitä, ulosottomieshän veisi omaisuuden (tosin tuskin perheen asuntoa). Eipä asuntolainakaan toisaalta ole hänen nimissään, koska luottotietonsa menettäneenä hän ei velkaa saa. Kaikki, mitä hän elääkseen tarvitsee, puhelinliittymistä auton vakuutuksiin ovat uuden avopuolison nimissä. Velkasaneeraukseen Kaija ei pääse, koska hänellä ei ole vakituista työpaikkaa.

LÄÄKE: Tällaisen ulosottovelallisen, joka ei selvästikään koskaan pysty maksamaan veloistaan kuin korkojen rippeitä, velat pitäisi antaa anteeksi tai kohtuullistaa. Kohtuullistamisella tarkoitan, että ensin selvitetään, miten ja miksi ulosottovelka on syntynyt. Jos todetaan, että velka on syntynyt yrittämisen, tahattomuuden tai heikon toimeentulon vuoksi - ikään kuin 'ajautumisena' - pitäisi ihmisille antaa toinen mahdollisuus. Ulosottoselvitykseen käytettäviä ponnistuksia pitäisi ohjata syiden selvittämiseen sen sijaan, että nyt selvitellään ainoastaan velallisen velkojen ja tulojen määrää.

3. Lapsen sairauden vuoksi työttömyyskierteeseen joutuneen tarina, velkaa ulosotossa 10000e.

Tapion (nimi muutettu) perheeseen syntyi vakavasti sairas lapsi, jonka erilaisten, 5 vuotta kestäneiden, leikkausoperaatioiden vuoksi piti toisen vanhemmista jäädä pois töistä lasta hoitamaan (sairaalassa ja kotona). Arpa osui perheen isään, koska äidillä oli virka ja parempi palkka, isä oli töissä "vain" konepajalla. Yhden ihmisen palkka ei kuitenkaan riittänyt nelihenkisen perheen kuluihin, eikä etenkään jatkuvaan kulkemiseen Etelä-Pirkanmaalta leikkauksistaan toipuvan lapsen luona Helsingissä ja Tampereella. Omakotitaloaan vastaan perhe sai pankista vähän lisälainaa, mutta kun sekin oli syöty, alkoi velaksi eläminen, korttiluotoilla. Rankka elämäntilanne ajoi avioeroon, jonka jälkeen Tapio sai huomata, että vaimo oli hoitanut omat velkansa ajan tasalla, mutta Tapion nimellä otetut velat olivat "tapissa" ja perinnässä. Lisäksi lähes kuuden vuoden työttömyysputki, eli aukko Cv:ssä, aiheutti sen, että uutta työtä oli mahdoton saada. Työttömyyspäiväraha riitti asuntolainaan ja ruokaan, Tapion velat valuivat ulosottoon.

Kun Tapio vihdoin sai työpaikan toiselta paikkakunnalta, alkoi ulosottomies pidättää hänen palkastaan kolmanneksen vanhoihin luottokorttivelkoihin. Palkkaa jäi ulosoton jälkeen 1050e/kk. Ulosmittauksessa huomioitiin kodin ja työpaikan väliset matkat jonkin laskennallisen, julkisiin kulkuneuvoihin perustuvan kaavion mukaan. Sitä ei voitu ottaa huomioon, että Tapio ei päässyt työmaalleen saakka julkisella kulkuneuvolla, koska rakennusalalla työkohteet vaihtelivat. Asuntolainan, sähkön ym. kulujen sekä polttoaineiden jälkeen rahat eivät riittäneet auton ylläpitämiseen, vaan sen vakuutukset ja autoverot jäivät maksamatta. Autolla ei voinut ajaa, joten Tapio ei enää päässyt kulkemaan työpaikkaansa. Hän jäi jälleen työttömäksi. Tällä hetkellä Tapio käy työssä uuden avopuolison autolla, ja uudessa perheessä on jälleen kahden ihmisen tulot. Joskin pienet, koska kummaltakin menee palkasta kolmannes ulosottoon (uusi avopuoliso on konkurssin tehnyt entinen yrittäjä - ei kuitenkaan Seija eikä Kaija). Velkasaneeraukseen hänen ei kannata hakeutua, koska kaikista vaikeuksistaan huolimatta hän on aina hoitanut asuntolainansa. Velkasaneerauksessa hänellä ei voisi olla omaisuutta. Takuusäätiön takaaman lainan saamiseksi hänellä on liikaa velkaa, koska myös asuntolaina lasketaan velkoihin mukaan.

LÄÄKE: Tapio ei olisi velkaantunut, jos lapsiperheiden poikkeuksellisiin taloudellisiin muutostilanteisiin olisi saanut myös taloudellista tukea (he saivat toisenlaista tukea). Myöhemmin Tapio olisi voinut pitää työpaikkansa, jos palkan ulosmittaus olisi joustavampaa, harkinnanvaraisempaa ja inhimillisempää. Sosiaalinen luototus pelastaisi myös Tapion tämän hetkisestä tilanteesta. On väärin, että omistusasunnossa asuva ei pääse velkasaneeraukseen.

Ulosotossa pitää ottaa käyttöön systeemi, jossa ihmisen kokonaistilanne tutkitaan. Lasketaan, kuinka paljon enemmän yhteiskuntaa hyödyttää se, että ihminen voi mennä pienelläkin palkalla töihin, maksaa veronsa ja käyttää rahansa palveluiden ja tavaroiden hankintaan, kuin se että hän elää koko ikänsä sosiaaliturvan varassa eikä häneltä kuitenkaan saada perittyä kuin ulosottoviranomaiselle menevät maksut.

Ulosottomittauksen laskenta on niin monimutkainen, ettei virkamieskään sitä aina ymmärrä. Ylen nettisivuilla TEM:n Pekka Tiainen sanoo: "Jos palkka nousee 1 400–2 800 euron välille, ulosottoloukku ei ole niin raju (kuin alle 1400 euron palkasta).  Käteen jää puolet suojaosan ylittävistä tuloista, eli sadasta eurosta jää 50 euroa." Tämä EI PIDÄ paikkaansa. Laissa nimittäin lukee, että 1400-2800 euron palkkasummasta pidätetään  2/3 koko nettopalkasta. Hämääväksi Ylen uutisoinnin tosin tekee se, että siinä on käteen jäävää osuutta verrattu bruttopalkkaan, kun ulosmittauksessa yleensä puhutaan vain nettosummista. Kuten alle liitetyistä laskelmista  voi nähdä, ulosmittauksen prosentuaalinen määrä nousee progressiivisesti tulojen kasvaessa, eikä keskituloisillakaan jää Kari Tiaisen kuvailemaa 50% käteen.

 Ote ulosottolaista:

Ulosmitattava määrä: (HUOM. palkka tarkoittaa NETTOpalkkaa)

1. Jos palkka on pienempi kuin suojaosuus, siitä ei ulosmitata mitään.  Suojaosuus vaihtelee elätettävien määrään mukaan, mutta otetaan tässä esimerkkisuojaosuudeksi 700e/kk.

2. Jos palkka ylittää suojaosuuden, mutta on enintään kaksi kertaa suojaosuus, ulosmitataan suojaosuuden ylittävästä palkasta kaksi kolmasosaa (tulorajaulosmittaus 2/3 x (palkka – suojaosuus)). Toisin sanoen: 700-1400 euron palkasta, ulosmitataan 2/3 siitä osasta joka ylittää 700e. Esim. 1300 eurosta se olisi 2/3 x 600 = 400e. ELI 30,76%

3. Jos palkka on suurempi kuin kaksi kertaa suojaosuus, mutta enintään neljä kertaa suojaosuus, ulosmitataan nettopalkasta yksi kolmasosa (1/3). Eli 1400-2800 euron pakoista menee ulosottoon 1/3 koko summasta. Esim. 2700 eurosta 900e. ELI 33,33 %

4. Jos palkka on suurempi kuin neljä kertaa velallisen suojaosuuden määrä ulosmitataan yksi kolmasosa neljä kertaa velallisen suojaosuuden määrää vastaavasta palkanosasta ja lisäksi neljä viidesosaa sen ylittävästä palkanosasta. Palkasta ulosmitataan kuitenkin enintään puolet.
Siis yli 2800 euron palkasta ulosmittaus lasketaan tämän mukaan. Esim. palkka on 3300e, josta 4 x 700=2800 siitä ulosotto 1/3 =933  SEKÄ 4/5 x 500e = 400e, Yhteensä: 1433e. ELI 43,42%.

LÄÄKE: Kyllä tässäkin lain sanamuodossa olisi yksinkertaistamisen varaa? Uusi sanamuoto voisi kuulua: "Suojaosuutta vastaavasta nettopalkasta ei ulosmittausta suoriteta. Sen ylimenevästä osuudesta pidätettään 35%" Tällä menetettäisiin hyvätuloisten nouseva ulosottomaksu. Mutta kuinka paljon ulosottovelallisissa oikeasti on hyvätuloisia?

Ulosottolakia inhimillisenpään suuntaan muutettaessa on pohdittava myös ulosottoviranomaisten palkkausperusteita. Nythän on niin, että heillä on palkassaan myös tulospalkkiolisä, joka kasvaa asteittain sen mukaan, paljonko velalliselta saatu kertasuoritus on. Vaikka palkkiot ovat pieniä, on muistettava, että voudeilla on monia satoja asiakkaita. Tulospalkkausperuste muuttui 1.8.2014 ja se huomattiin palkanlaskijoiden piireissä. Vanhoja maksujärjestelmiä purettiin, ja voudit lähtivät kiivaammin palkkojen kimppuun. Se, että palkkiot nousevat portaittain, eivätkä prosentuaalisesti aiheutti mm. tilanteen, jossa 500 euron maksujärjestely purettiin, koska palkasta pidättämällä ulosottoon saatiin 580e. Yksi tulospalkkion korotusraja kun on 520e. Ulosottoviranomaisten palkkataulukot löytyvät netistä melko pienellä googlettamisella.

Mielestäni 'ulosottomiesten' palkka ei saa olla tulospalkka, koska tällainen palkkasysteemi estää ihmiset mahdollisuuden tehdä ulosoton kanssa maksusuunnitelmia. Toisen hädästä ei valtion viranomainen saa henkilökohtaisesti hyötyä.

Ulosottovelkoja pitää voida kohtuullistaa, koska köyhyyden ja osattomuuden periytyvyys on olemassa oleva ilmiö, eikä kierrettä saada katkaistua, jos perheen vanhempia ei auteta ensin jaloilleen. Ulosotto on usein elinkautinen rangaistus ja nykylainsäädännöllä siitä ei voi hakea armahdusta edes presidentiltä. Ulosotossa olevia ihmisiä kohdellaan kuin suuria rikollisia, vaikka kyse on yleensä aina siitä, että elämää ei voi hallita, vaan elämässä tulee eteen tilanteita, jotka suistavat talouden raiteiltaan.